TIETOPANKKI

TIETOPANKKI

Metsänistutus
Istutus on uudistamismenetelmä, jossa metsikkö uudistetaan taimitarhalla kasvatetuista taimista. Taimitarhalla taimet pidetään ihanteellisissa olosuhteissa. Taimitarhalta lähdön jälkeen taimien kunto voi vain säilyä samana tai heikentyä matkalla istutukseen. Taimet tulee saada toimitettua mahdollisimman hyvässä kunnossa metsään asti. Heti istutuksen jälkeen havaittava kuolleisuus johtuu usein taimihuollon virheistä. Taimihuolto onkin yksi tärkeimmistä tekijöistä istutettavien taimien jatkomenestymisen kannalta. Toisaalta pelkästään hyvä taimimateriaali ja sen onnistunut toimittaminen istutuspaikalle eivät vielä takaa istutuksen onnistumista. Jokaiselle istutusalalle tulee valita sille parhaiten soveltuva muokkausmenetelmä ja kohteelle soveltuva taimi on istutettava oikein eri muokkausjälkiin. Taimen istuttaminen taimen kasvuedellytysten kannalta huonoon kohtaan on hyvin yleinen istutusalojen epäonnistumisen syy. Tällöin taimi kuolee joko tukkimiehentäituhoon, kuivuu veden puutteeseen, tai hukkuu ja tukehtuu liialliseen kosteuteen. Virheet istutuksessa ja taimihuollossa voivat johtaa suureen taimien istutuksen jälkeiseen kuolleisuuteen. Toisaalta kun taimista pidetään hyvää huolta ja taimet istutetaan huolellisesti ohjeiden mukaan, niin yli 90 % taimista voi hyvin selviytyä istutuksesta menestyksekkäästi.
(Jaana Luoranen, Karri Uotila & Tiina Laine. LUKE)  

Kylvö
Metsäkylvö sopii parhaiten männyn uudistamiseen kuivien ja kuivahkojen kankaiden lajittuneilla karkeilla mailla. Nämä tunnistaa siitä, että muun pintakasvillisuuden seassa kasvaa paikoin kanervaa ja jäkälää. Kuivahkon kankaan moreenimailla rouste ja pintakasvillisuuden nopea kehittyminen heikentävät kylvön onnistumista. Kylvölle soveltumattoman kasvupaikan tunnuksia ovat yhtenäinen seinä- ja kerrossammalpeite sekä metsälauhan runsas esiintyminen. Järeä, paksuoksainen ja kuusivaltainen päätehakkuupuusto viittaa myös kylvölle liian viljavaan kasvupaikkaan.
Paras kylvöajankohta Etelä- ja Keski-Suomessa on toukokuun puolivälissä, kun maa on hieman lämmennyt, mutta on vielä riittävän kostea talven jäljeltä. Kylvöä on suotavaa tehdä noin juhannukseen saakka. Sen jälkeen kylvetyt siemenet itävät yleensä liian myöhään selvitäkseen talvesta. Syyskylvöjä voidaan tehdä lokakuun puolivälistä marraskuun loppuun. Syyskylvön onnistumismahdollisuudet ovat parhaat Pohjois-Suomen karkeilla mailla. Etelä- ja Keski-Suomessa syyskylvö on epävarma menetelmä. Muokkausmenetelmiksi kylvöön sopivat äestys ja laikutus. Kylvössä riittää, että kivennäismaan pintaa paljastetaan kevyesti. Siemen tarvitsee itääkseen kivennäismaakontaktin, mutta muokkausjälkeen paikoitellen jäävä humus hyödyttää siemenestä itävää tainta. Siitä vapautuu ravinteita, se vaimentaa sade-eroosiota ja ehkäisee roustetuhoja. Liian voimakkaasta muokkauksesta on jopa haittaa siementen itämiselle ja taimien alkukehitykselle. Maanmuokkaukseen yhdistetty kylvö (koneellinen kylvö) on nykyisillä kylvölaitteilla vaivaton, edullinen ja turvallinen menetelmä. Tulos voi olla jopa parempi kuin käsinkylvössä, koska siemen kylvetään aina tuoreeseen, kosteaan maahan ja kaikki muokatut kohdat tulevat varmasti myös kylvettyä. Konekylvö onkin nykyisin varsin yleistä.
Kylvökohtia pyritään valmistamaan 4 000–5 000 kappaletta hehtaarille. Kylvöön soveltuvalla, oikein muokatulla ja oikeaan aikaan kylvettävällä kohteella siemenmääräksi riittää yleensä 300 grammaa itävää siementä hehtaarille. Siemenviljelyssiemen orastuu yleensä hieman paremmin kuin metsikkösiemen. Se on samalla kuitenkin painavampaa kuin metsikkösiemen, joten grammamääräistä siemenannosta ei kannata pienentää. (LUKE)

Taimikon varhaishoito 
Pintakasvillisuus varjostaa taimia ja kilpailee vedestä ja ravinteista tiheän juuristonsa kautta. Talvella korkea pintakasvillisuus kaatuu taimien päälle ja yhdessä lumipeitteen kanssa aiheuttaa mekaanisia vaurioita taimille. Pintakasvillisuutta torjutaan mekaanisesti niittämällä ja polkemalla. Kemiallinen torjunta lehtivaikutteisilla herbisideillä tehdään kesällä, kun pintakasvillisuus on hyvässä kasvussa. Jos havupuiden vuosikasvaimet eivät ole vielä puutuneet, taimet on suojattava torjunta-aineelta, ettei uusi kasvu vaurioidu. Heinä on painanut kuusen taimea talvella alleen useampana vuonna. Tämä taimi on sinnitellyt hengissä, mutta sen tyvi on vääntynyt mutkalle ja kasvu hidastunut huomattavasti taustalla näkyviin vapaampina kasvaneisiin taimiin verrattuna. Kuva Karri Uotila. Uudistamistulos ei aina ole täydellinen. Täydennysistutus on suositeltavaa, jos kasvatuskelpoisia taimia on havupuutaimikoissa alle 1 500 kpl/ha (Pohjois-Suomessa 1 200 kpl/ha) ja lehtipuutaimikoissa 1 100 kpl/ha. Istutustaimikko täydennetään viljelytiheyteen kookkailla taimilla viimeistään kolmantena vuonna viljelystä. Kylvö- ja luontaisesti uudistetut alat täydennetään istuttamalla viimeistään 3–4-vuotiaana. Jos taimikon tiheys on jäänyt alle 500–600 kpl/ha, uudistusala kannattaa viljellä kokonaan uudelleen. (LUKE)
Valtiolta voi anoa tukea (KEMERA) taimikon varhaishoitoon. Varhasihoidon tuki on 160€ hehtaarilta. Metsäkeskusen sivuilta löydät linkit KEMERA-tukiin.

Taimikon harvennus
Myöhemmässä taimikonhoidossa kasvatettava puusto harvennetaan niin, että puilla on riittävästi kasvutilaa ja ne järeytyvät ennen ensiharvennusta. Harvennuksen jälkeen puuston kasvu keskittyy taloudellisesti arvokkaimpiin puulajeihin ja laadultaan parhaisiin runkoihin. Jos kasvatustiheys jää liian suureksi, taimikko on harvennettava vielä uudelleen tai ensiharvennusta on aikaistettava. Ensiharvennuksen kannattavuus paranee erityisesti silloin, kun taimikonhoidon avulla ensiharvennusta on mahdollista viivästyttää ilman, että puuston tuhoriski kasvaa. Taimikon harvennuksen yhteydessä poistetaan myös kasvatettavia puita haittaava lehtipuusto. Poistettavien lehtipuiden kannoista syntyvät kantovesat eivät enää ennätä kasvatettavaa puustoa pidemmiksi, vaan kantovesat ja alikasvoskuuset kuolevat latvuston sulkeutuessa. Näin käy ennen kaikkea kuusikoissa, mutta männiköiden ja koivikoiden ensiharvennuksissa lehtipuu- ja kuusialikasvoksen ennakkoraivaus on usein tarpeen. Havupuutaimikoihin jätetään lievä lehtipuusekoitus (noin 10 %) monimuotoisuuden turvaamiseksi. Taloudellisesti vähäarvoisia puulajeja (haapa, raita, pihlaja, harmaaleppä) kasvatetaan pieninä ryhminä paikoissa, jotka ovat tuotantokyvyltään heikkoja tai uudistuneet heikosti. Säästöpuuryhmiä ei käsitellä ja lahopuiden ympärille jätetään lehtipuita. Riistan suojapaikoiksi jätetään puustoltaan vaihtelevankokoisia ja monilajisia tiheikköjä. Mustikkaa kasvavat kosteat painanteet ja kuvion reunat ovat parhaita paikkoja riistatiheiköille. Männyn, kuusen, rauduskoivun ja lehtikuusen taimikoiden harvennus ajoitetaan kasvatettavan puuston valtapituuden avulla oheisen taulukon mukaisesti. Taulukossa on esitetty myös harvennuksen jälkeiset tavoitetiheydet. Männyn, kuusen, rauduskoivun ja lehtikuusen taimikoiden taimikonhoito. Metsänkasvatuksen tavoite ja mahdollinen metsätuhoriski vaikuttavat taimikon harvennuksen ajoitukseen ja voimakkuuteen. Männyn laatukasvatuksessa sekä hirvituhoriskin vuoksi männyn taimikoiden harvennusta kannattaa viivästyttää 5–7 metrin valtapituusvaiheeseen. Hirvituhon sattuessa vaurioituneiden taimien tilalle on tällöin mahdollista valita uusia kasvatettavia puita. Tiheissä männyn taimikoissa (yli 5 000 kpl/ha) myöhempi taimikonhoito on tehtävä aiemmin, jotta rungoista ei muodostu liian solakoita ja alttiita lumi- ja tuulituhoille. Hieskoivikot kasvatetaan rauduskoivikoita tiheämpinä eli ne harvennetaan tiheyteen 2 000–2 500 runkoa hehtaarilla. (LUKE)

Nuoren metsän hoito
Nuoren metsän hoito on tarpeellinen, jos metsä on päässyt kasvamaan ylitiheänä liian pitkään. Nuoren metsän hoidossa poistetaan havupuita varjostavia lehtipuita sekä harvennetaan puuryhmiä. Nuoren metsän hoito voidaan tehdä myös rauduskoivun hyväksi, mikäli laadukkaita havupuita ei ole tarpeeksi. Nuoren metsän hoito on tärkeä toimi ja satsaus tulevaisuuteen, mutta metsänomistaja voi saada myös puukauppatuloja energia- tai kuitupuusta. Toimenpiteen ansiosta metsäsi arvokasvu elpyy ja tulevien hakkuiden taloudellinen kannattavuus paranee. Nuoren metsän hoito voidaan tehdä metsurityönä tai hakkuukoneella. Usein ennakkoraivaus on tarpeen ennen puunkorjuuta hyvän työjäljen varmistamiseksi. Riukuuntuneen nuoren metsän hoito vaatii tekijältään rautaista ammattitaitoa. Nuoren metsän hoitoon on mahdollista hakea valtion kemera-tukea. (Metsä Forest) 
Valtio tukee yksityisen metsänomistajan metsänhoito- ja metsänparannustöitä KEMERA-tuilla silloin, kun ne ovat yksityistaloudellisesti huonosti kannattavia.

Harvennushakkuu
Harvennuksia eli kasvatushakkuita tehdään, kun metsä on tihentynyt ja puut alkavat kilpailla tilasta, valosta ja ravinteista. Harvennuksessa osa puustosta poistetaan, jolloin jäljelle jäävien puiden elinvoimaisuus lisääntyy, puusto järeytyy nopeammin ja metsänomistajalle koituu hakkuutuloja. Harvennukset tehdään tavallisesti hakkuukoneella. Tasaikäisessä metsässä koko puustoa käsitellään harvennuksin, eri-ikäisrakenteisessa metsässä harvennusten sijaan tehdään poimintahakkuita. Ennen toimenpiteiden aloittamista tehdään Metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus kasvatushakkuista.
Ensiharvennus on metsikön ensimmäinen myyntikelpoista puuta antava hakkuu. Ensiharvennuksessa poistetaan tilavuudeltaan noin kolmasosa heikkolaatuisimmista rungoista. Ensiharvennus on tärkeää tehdä ajoissa, jottei metsän kunto heikkene. Sopivan ajankohdan voi päätellä puun latvuksesta. Männyllä vihreän latvuksen osuuden tulisi olla 40 %, kuusella 60 % ja koivulla 50 % puun pituudesta. Kasvutilan puutteessa puiden latvat supistuvat ja kasvu hidastuu. Pituudeltaan metsä on ensiharvennusvaiheessa kasvupaikasta ja puulajista riippuen 10–16-metristä. Hoidettu taimikko voidaan harventaa myöhemmin ja harvennus voidaan tehdä voimakkaana, jolloin suurempi osuus hakattavasta puusta on kuitupuun mitat täyttävää eli teollisuudelle kelpaavaa. Tämä tietää metsänomistajalle parempaa tuottoa hakkuusta. Jos taimikkoa ei ole lainkaan raivattu ja ensiharvennus on ensimmäinen hoitotoimenpide, on puusto harvennettava kevyesti. Hakkuusta saatava puu on todennäköisemmin alle kuitupuun mittojen ja korjuukustannukset ovat korkeammat. Ensiharvennuksessa poistettu puu, joka ei kelpaa jalostettavaksi voidaan jättää maatumaan kasvupaikalle tai korjata pois energiakäyttöön. 
 Tyypillisesti seuraava harvennus tehdään noin 10 - 20 vuoden päästä ensiharvennuksesta, jolloin metsästä saadaan myös tukkikokoista puuta. Harvennukset vauhdittavat metsän kasvua ja niistä koituu hakkuutuloja. Metsänhoitosuosituksissa esitettyjen harvennusmallien avulla voidaan arvioida metsän harvennustarvetta, voimakkuutta ja hakkuukertymää. Puulajikohtaiset harvennusmallit on laadittu kasvupaikkatyypeittäin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomeen. Harvennuksen tarve arvioidaan puuston kasvun ja tiheyden perusteella. Kuusi ja koivu kannattaa harventaa korkeintaan kahdesti ennen metsän uudistamista, männyllä harvennuskertoja voi olla kolmekin. Kuusikoissa uudistushakkuu on usein kolmatta harvennusta kannattavampi vaihtoehto, jotta lahon aiheuttamilta tappioilta vältytään. Tavallisesti metsässä tehdään alaharvennus, jolloin poistetaan kasvukilpailussa tappiolle jääneitä puita. Hoidetussa varttuneessa metsässä voidaan tehdä yläharvennus, jolloin poistetaan myös osa suurimmista puista. Yläharvennus vapauttaa tilaa kasvukykyisemmille puille ja parantaa hakkuun kannattavuutta. Eri-ikäisrakenteisen metsän poimintahakkuussa poistetaan metsikön suurimpia puita. Pienempiä puita poistetaan, jos ne ovat viallisia tai sairaita tai jos ylitiheitä ryhmiä halutaan harventaa. Näin saadaan tilaa metsikön luontaiselle uudistumiselle ja varmistetaan poimintahakkuun kannattavuus. Poimintahakkuita tehdään 15–30 vuoden välein riippuen kasvupaikan ravinteisuudesta ja maantieteellisestä sijainnista. (Metsäkeskus)


Tämä websivusto on tehty Woo-kotisivukoneella
Copyright (c) 2019. All RIghts Reserved
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän